Kuten moni muukin elintarvike, myös kahvin hinta on noussut vuoden aikana jopa kolmanneksen. Suomalaiset ovat tunnetusti kahvikansaa, joten kahvin lipittäminen on kirpaissut useamman kukkaroa. Kahvi, jos mikä, on makuasia, eikä merkin vaihtaminen ole aina mahdollista. Varsinkaan, kun jotkut kahvilaadut ovat saaneet kohdalleen vankkumattomia kannattajia. Syy kahvin hinnan kohoamiselle ovat pääasiassa viime vuoden ongelmat Brasilian sadon kanssa. Kaikesta huolimatta, kahvin hinnan nousu auttaa nimenomaan kahvin viljelijöitä.
Vaikka niin sanotun arkikahvinkin hinta kiristää kukkaron nyörejä, löytyy kuitenkin maailmasta vielä kovemman luokan sumppeja. Outoa kyllä, kalleimpiin kahvilajeihin kuuluu enemmän tai vähemmän erilaiset eläinten kikkareet. Varmasti yksi tunnetuimmista on vietnamilainen Kopi Luwak, eli sivettikissan suoliston läpi matkaavista pavuista tehty kahvi. Kopi Luwak on saanut viime vuosina paljon kritiikkiä sekä aiheuttanut huolta eläinsuojelun puitteissa, sillä kyseisen kahvin noustua suosioon, perustettiin Aasiaan lukuisia sivettikissatarhoja. Näissä tarhoissa eläinten oloissa ja hoidossa on lievästi sanottuna parantamisen varaa. Asiaa auta, että sivettikissakahvi on arvoltaan noin 600 euroa per kilo. Voikin olla kuluttajista kiinni, että Kopi Luwakin hinta voisi olla jopa vielä korkeampi, jos myös eläinten olot olisivat asianmukaiset.
Oudot valmistusmetodit jatkuvat
Sivettikissakahvin valmistus perustuu siis siihen, että kyseinen eläin on ensinnäkin hyvin ronkeli ja syö vain laadukkaimmat sekä kypsät pavut. Pavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuksen läpi ja lopulta joku onnekas työntekijä kerää tuotokset ja ne paahdetaan. Tämä kahvilaji on tunnistettavissa vahvasta aromista sekä tujusta mausta. Vaikka villisivettien kikkareet olisivatkin kaikin puolin eettisempiä, ei ikävä kyllä kyseistä eläinlajia enää tapaa kuin vangittuna. Voikin olla hyvä, ettei tavallisilla tallaajilla ole sen pahemmin varaa ostaa tätä riistokahvia.
Jatketaan kuitenkin kakkateemalla, kun siihen päästiin. Kun listataan huippuluokan hinnoissa olevat kahvilaadut, löytyy sieltä myös Black Ivory. Kyseessä on niin ikään eläimen suoliston läpi purjehtiva thaimaalainen laatusumppi, mutta tällä kertaa eläimenä on elefantti. Hintaakin on enemmän kuin Kopi Luwakilla, sillä kilosta Black Ivorya saa pulittaa noin 840 eurosta reippaasti yli tuhanteen euroon. Erona Kopi Luwakiin on se, että Black Ivoryn tehtailijat ovat ymmärtäneet liiketoiminnan yhdistämisen eläinsuojeluun. Osa kahvin tuotosta meneekin norsujen suojeluun.
Lopuksi pari erikoisempaa alkuperää
Kaikki kahvilaadut eivät onneksi sisällä kakkakuvioita. Joidenkin kahvien kohdalla niiden hintaan vaikuttaa erikoinen alkuperä tai sijainti. Näistä mainittakoon Saint Helenan kahvi sekä Blue Mountain. Saint Helenan kahvi on nimensä mukaisesti juurikin se saari Afrikan läheisyydessä, jonne Napoleon pakeni. Itä-Intian kauppakomppania toi saarelle erityisen kahvilajin 1700-luvun tienoilla ja siitä lähtien kyseistä kahvia on saanut vain Saint Helenalta. Kun Napoleon kuoli, tuli kahvista suosittu myös Pariisissa ja sitä kautta muuallakin maailmassa. Hinta on aiempiin “eläinperäisiin” verrattuna maltillisempi, noin 160 euroa kilolta.
Blue Mountain taas on jamaikalainen kahvilaji. Kahvipavut kasvavat sumuisella vuorella normaalia hitaammin ja siksi niiden kypsyminen voi kestää lähemmäs vuoden. Tämä tietysti tuo papuihin oman, erityisen aromin. Pavut lajitellaan ykkös-, kakkos- ja kolmosluokan papuihin ja luonnollisesti vain täydellisimmät hyväksytään ykkösluokkaan. Keräämiseen ja lajitteluun ei suinkaan käytetä mitään tekniikkaa, vaan se tehdään käsin. Kilohinta on noin 100 euroa, mutta vaikean saatavuuden vuoksi hinta saattaa olla jopa kolminkertainen.
Jokainen voikin omalta kohdaltaan miettiä, voisiko aamun käynnistää kupillisella norsun suodattamaa supersumppia vai käykö sittenkin se rahtiruuman pohjalta kaavittu markettikahvi.
Lähteet: Iltasanomat, Kahvikaveri, Listafriikki, The Guardian
