Kuten tilastot kertovat, ovat suomalaiset kahvikansaa monessa eri muodossa. Meillä juodaan kahvia enemmän kuin muualla maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Kahvi on mukana suomalaisten arjessa, mutta vahvasti myös kaikissa tärkeissä tapahtumissa häistä hautajaisiin ja olympiavoitosta vaaleihin. Kahvi ei ole “vain” nautintoaine, vaan se on yksi elementti sosiaalisessa käytöksessämme.

Ilman kahvia moni tapahtuma olisi kerrassaan pilalla ja sen lisäksi me suomalaiset piiloudumme mieluusti kahvikupin varjoon vältellen epämiellyttäviä ihmisiä tai keskusteluja. Kahvilapäivä ei ole meille mitenkään vieras juttu ja kahvikupin äärellä käydään läpi kaikki polttavat puheenaiheet vaikeista ja kipeistäkin asioista iloisiin hetkiin. Suomalainen kahvikulttuuri on vahva, eivätkä ulkomaalaiset vieraat aina ymmärrä sitä. Suomessa kahvilaatu on samaa tasoa tai parempi kuin muuallakin Euroopassa. Meillä vain kahvin valmistamisen kulttuuri ei ole niin hyvä. Italiassa tai Ranskassa kahvi tehdään erittäin huolellisesti ja paikalliset varmasti pyörtyisivät jäähtyneestä, täällä mikrotettavasta kupposesta.

Kahvin historiaa Suomessa

Kahvi levisi Eurooppaan 1600-luvulla kaakaon ja teen mukana. Oletettavasti ensimmäinen suomalainen, joka sai maistaa kahvia, oli turkulainen Axel Käg vuonna 1637. Tämän kerrotaan tapahtuneen miehen matkalla Persiaan. Suomeen kahvi saapui 1720-luvulla, kun turkulaiset porvarit kuljettivat ensimmäisen kahvilastin kaupunkiin. Se oli alkuun trendijuoma, jota juotiin vain aateliskartanoissa ja suurporvareiden kodeissa. Sieltä kahvi levisi pappiloihin ja kaupunkien porvareiden pöytiin. Loppujen lopuksi lupa kahvitteluun tuli myös rahvaille. Aluksi kahvi oli vain juhlahetkien ja pyhäpäivien juoma, mutta pian kansalaisilla oli niin kova kahvin himo, että se oli kaataa valtiontalouden. Ruotsin kuningas yritti hillitä kahvin lipittämistä rajoituksilla ja jopa kahvikiellolla. Pannasta kahvi pääsi lopullisesti vuonna 1802. 1800-luvulla kahvia juotiin jo joka maan sopukassa.

1900-luvun puolella kahvinjuonti oli päivittäistä. Silloin tapana oli tarjoilla kahvi tarjottimelta henkilökohtaisesti kaikille vieraille. Tarjoilijalta tämä vaati tarkkaa tietoa vieraista, sillä tarjoilu piti ehdottomasti tehdä arvojärjestyksessä. Tätä tilannetta mutkisti se, että arvojärjestystä tulkittiin eri tavoin eri puolilla Suomea. Joillain alueilla se oli ikä, joissakin taas varallisuus, jossain taas karjan määrä. Tarjoilijaa neuvottiin kyllä nopeasti, jos hän oli suunnistamassa väärään suuntaan.

Taukoa tuli sota- ja pulavuosina, jolloin kahvilaivat eivät päässeet kuljettamaan lastejaan. Turvauduttiin kitkerään korvikkeeseen, jota tehtiin viljasta, sikurista tai voikukanjuurista. Kahvilaiva Heraklesin saapuessa vihdoin Turun satamaan Brasiliasta vuonna 1946, oli vastatta kansalaisia joukoittain. Näin kaikille koitti jälleen kahvilapäivä pitkien sotavuosien jälkeen. Kahvia vaalittiin rakkaudella. Vielä tänäkin päivänä puhutaan sumpista. Tämä juontaa juurensa siitä, että vanha kansa keitti kahvia samasta porosta aina vain uudelleen. Vasta juhlavieraalle laitettiin uutta tulille. 

Suomalaisten suhde kahviin

Kahvikupponen liittyy yhä vahvasti ihmisten väliseen seurusteluun. Kahvikutsut kuuluivat jo varhain sosiaaliseen elämään, etenkin naispuolisten. Kahvin juominen voi olla oma, lyhyt rauhoittumisen hetki, sillä kahvi piristää ja auttaa jäsentämään ajatuksia. Yhtä lailla se voi olla palkinto itselle. Toisaalta kahvi on sosiaalinen liima. Sitä pidetään epäkohteliaana, jos kahvia ei tarjota, kun vieraillaan jossain. On myös yhtä epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta kahvista. Suomen kielessä termi “mennäänkö kahville” on itse asiassa synonyymi tapaamisen sopimiselle. Kahvilapäivä merkitsee siis melko varmasti jonkin asian läpikäymistä muodossa tai toisessa. 

Sosiaaliset hetket kahvin ympärillä ovat suomalaisille todella merkityksellisiä. Taidamme olla ainoa maa maailmassa, jossa kahvitauot on kirjattu työsopimuksiin asti. Työpaikalla yhteisesti koetut sosiaaliset hetket tuovat myös työhön tehokkuutta.

Suomi on valittu yhdeksi maailman onnellisimmista maista jo monta vuotta putkeen. Voisiko siis kahvinjuonnilla olla osuutta asiaan? 

Lähteet: Helsingin Sanomat, Kaleva, Meillä kotona, MTV, Paulig, Sarka, Yle